Puheenjohtajan blogi

[Aikaisemmat vuodet: Blogi 2010]


JULKAISTU 2.2.2017  KLO 6:45

Hyvät hiihtourheilun ystävät!


                               Krista Pärmäkoski Lahdessa maaliskuussa 2013. Kuva AH.

Seitsemännet Suomessa järjestettävät hiihdon maailmanmestaruuskisat ovat ovella ja tulevat ole-maan yksi 100-vuotiaan Suomen huipputapahtumista. Järjestelyt ovat edenneet hyvin aikataulussa, ja kaikki on valmiina upeiden avajaisten koittaessa.

Hiihtoliiton tavoitteena on ollut uudistaa talviurheilutapahtuma tämän päivän vaatimustasolle. Asiakkaat/katsojat/yleisö, miten heitä sitten kutsutaankin, maksavat ja lähtevät liikkeelle vain kunnon tarjonnan perään. Takana ovat ne ajat, jolloin pelkkä urheilukilpailu ja kisamakkara riittivät. Nykyisin rinnalle tarvitaan kaikennäköistä oheistarjontaa. Pitää olla lapsille satuja, nuorille diskoja, varttuneemmille talvitangoa. Pitää olla ravintoloita ja maailman suurinta after-skitä ilotulituksineen.

Esiintyjien pitää olla maailman luokan tähtiä jne, jne... Panokset kasvavat, tuotto-odotukset kasva-vat ja riskit kasvavat. Talkooväki vähenee, ja kaiken määrittelee elämyksen ihmeellisyys sekä tie-tenkin raha.

Lahdessa onkin odotettavissa varsin laadukas talviurheilutapahtuma, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Ennen kaikkea niitä elämyksiä, joita nykyisin niin kiihkeästi metsästetään. Korkeimmassa keskiössä on kuitenkin vielä itse urheilu ja kiihkeät kisapäivät. Virallisia tavoitteita Suomen joukkueelle ei ole asetettu, mutta jokaista kisapäivää pidetään potentiaalisena mitalipäivänä. Alkutalven hyvin men-neet kisat ovatkin nostattaneet sopivasti odotuksia ja suuren yleisön kiinnostusta kisoja kohtaan. Hyvä menestys on luonut positiivista pöhinää ja se on ollutkin paras markkinointiapu lipunmyyn-nissä.

Hyvä urheilullinen menestys ei kuitenkaan riitä, vaan kisojen on onnistuttava myös järjestelyiltään ja ennen kaikkea taloudellisesti. Hiihtoliitto on kyntänyt valitettavasti koko 2000-luvun taloudel-lisesti epävakaissa vesissä. Viime vuosina päätä on saatu pinnalle ja todennäköisesti oltaisiinkin suht hyvässä tilanteessa ilman viime kauden Rukan sääoloiltaan myrskyisiä ja vesisateisia MC-kisoja. Kaikki mäkikisat jouduttiin perumaan ja niiden mukana meni iso osa mainos- ja televisi-ointituloista: mäkihyppy kun on Keski-Euroopan rahakkailla markkinoilla tuo kaikkein seuratuin kisa. Kukkaron nyörit oltaisiin voitu laittaa heti Rukan jälkeen tiukemmalle, mutta yksimielisesti haluttiin satsata kotikisoihin, vaikka sitten pienellä taloudellisella riskillä.

MM-Lahdessa oman haasteen hyvälle tulokselle luo SHL:n edellisen puheenjohtajan allekirjoittama sopimus kisojen järjestelyistä Lahden Hiihtoseuran kanssa. Sopimuksen mukaan riski kisojen tulok-sesta kaatuu (yksin) Hiihtoliitolle. Yrityslipunmyynti on sujunut erinomaisesti ja siinä tavoitteet tullaan saavuttamaan. Yleisölipunmyynnin osalta nollatulos vaatii noin 200 000 lipun myymistä. Tavoitteeksi on asetettu tuo 250 000 lipun raja, jota kohti ollaan kaikeksi onneksi hyvää vauhtia porskuttamassa. Tavoitteen toteutuminen vaatii kuitenkin kaikkien hiihdonystävien apua. Nyt jos koskaan on oiva tilaisuus metsästää niitä ikimuistoisia elämyksiä ja saapua Salpausselälle vuoden 2017 MM-hiihtojen kisahuumaan. Älä jätä tätä tilaisuutta käyttämättä!

Kisaterveisin
Tapani Malmberg
K-S Hiihto


JULKAISTU 16.3.2015  KLO 9:15

Ensimmäinen täysi kausi on jo takana ja monta uutta asiaa opittuna itse kullakin. En ole aikaisemmin ollut mukana Keski-Suomen Hiihdon toiminnassa, joten kylmiltään puheenjohtajaksi tuleminen vaati monen asian opettelua.


Keski-Suomen Hiihto toimii monella hiihdon osa-alueella

1. K-S H pitää yllä piirin hiihtokalenteria.
Päätämme ja jaamme hakemusten perusteella piirikunnalliset ja kansalliset hiihtokilpailut jotka järjestetään Keski-Suomen alueella. Töitä aiheutuu em. lisäksi varsinkin siitä, että kilpailuita joudutaan erilaisista syistä
siirtämään tai perumaan.

2. K-S H järjestää ja/tai ohjaa hiihdon parissa toimivia valmentajia, ohjaajia, välinehuoltajia yms. erilaisten kurssien pariin, missä opetetaan syventävää tietoa ko. hiihdon osa-alueesta. Kauden 2015-2016 aikana Jussi Simula kouluttautuu ensin itse ja sen jälkeen alkaa toimia Keski-Suomen piirin 1-tason kouluttajien/ valmentajien kouluttajana. Tässä mitataan myös seurojen omaa aktiivisuutta käyttää kouluttajaa hyväkseen.

3. K-S H hallinnoi kuntien järjestämiä maakuntaviestejä.
Maakuntaviestin järjestäminen vaatii paljon näkymätöntä taustatyötä, jotta viestin järjestämiselle on ylipäätään edellytykset. Tarkoitan taustatyöllä yhteyksiä sidosryhmiin (esim. Keski-Suomen Liittoon, Keskisuomalaiseen, Radio Keski-Suomeen, kuntiin, seuroihin jne.). Lisäksi työllistävät sponsorineuvottelut, palkintojen ja kiertopalkintojen hommaaminen jne.)

4. K-S H pitää yllä erilaisia luokitteluja ja tilastoja.
Esimerkiksi vaikkapa hopeasomman loppukilpailuiden lähtöjärjestys määräytyy piirin pitämien tilastojen perusteella. Lisäksi mm. piiriviestien joukkueet kootaan erilaisten piirien tilastojen perusteella. Pidämme yllä myös maakuntaviestien tulostilastoja jne. jne.

5. K-S H pitää yllä harrastehiihtokalenteria ja tuo tunnetuksi erilaisia harrastehiihtotapahtumia ja laturetkiä.

6. K-S H organisoi piirin TD-toimintaa.
Koulutamme TD.t ja nimeämme jokaiseen piirin alueella järjestettävään hiihtokilpailuun TD.n. Ulkopuolisen TD.n tehtävänä on valvoa että hiihtokilpailussa kaikki toimii sääntöjen mukaisesti ja tapahtuma on turvallinen sekä hiihtäjille että yleisölle.

7. K-S H pitää yllä omia internet-sivuja, jossa jaamme tietoa jäsenseuroille ja niiden hiihtäjille.

8. K-S H järjestää valmennusta hopeasompa ja kultasompa ryhmässä.
Tulevalle kaudelle 2015-2016 toiminta muuttuu sen verran, että Jussi Simula aloittaa Keski-Suomen Hiihdon valmennuspäällikkönä vastaten kokonaisvaltaisesti valmennuksesta ja sen järjestämisestä. Antti Minkkinen jatkaa hopeasompa piiripäällikkönä. Toimintatapa muuttuu niin, että sekä hopea-, että kultasompa ryhmään haetaan erikseen ja valinta tapahtuu hakemusten perusteella. Toimintaa tehostetaan ja kustannuksia karsitaan niin, että leiritysten määrää vähennetään mutta säännöllisten valmennus-/treenipäivien määrää lisätään.

9. Kaiken edellä mainitun lisäksi markkinoimme Keski-Suomen Hiihtoa yhteistyökumppanina ja huolehdimme yhdistyksen taloudesta, juoksevista asioista ja ajamme tietenkin hiihtourheilun etua aina kun se vain on mahdollista.

Hyvää alkavaa kevättä, kun tuo talvi näyttää loppuvan kesken!
Tapani Malmberg
K-S H, pj.



JULKAISTU 31.12.2013  KLO 15:15

Viimeiset ajatukset puheenjohtajana

On ollut kunnia saada olla näköalapaikalla piirin puheenjohtajana vaikuttamassa hiihdon kehitykseen Suomessa viimeisen neljän vuoden aikana. Hiihdossa on menossa suuri rakennemuutos ja muutokset eivät tapahdu hetkessä. Iso laiva ei hetkessä käänny. Valtakunnallisella tasolla lumilajit eriytyivät Hiihtoliitosta omaksi lajiyhdistyksiksi ja nyt näyttäisi vahvasti siltä, että paluu takaisin tulee olemaan lähiajan tulevaisuus. Lajina hiihto on erittäin suosittu TV-lajina ja harrastuksena yhä useammalle suomalaiselle. Samanaikaisesti nuorten ja lasten kilpaurheilijoiden määrä jatkaa laskuaan. Huippu-urheilu kiinnostaa edelleen suurta yleisöä, sekä tapahtumat, jotka koskettavat harrastehiihtäjiä. Kilpailutoiminnan osalta määrien tippuminen taas tuo eteen omat haasteensa, kuten myös yhä useamman seuran toimintaan.

Kehityksen mukana kannattaa olla, eikä olla sitä jarruttamassa ja taistelemassa sitä vastaan. Siinä yleensä jää kakkoseksi. Kaikki edellä mainitut asiat ovat mahdollisuuksia seuratyölle ja lajin eteenpäin viemiselle. Seurat voivat profiloitua sille omalle sopivalle sektorille. Kaikki eivät voi tehdä kaikkia. Suurimmalle osalle Keski-Suomen nykyisistä hiihtoseuroista olisi tärkeätä huolehtia hiihtokoulutoiminnasta ja miettiä harrastehiihtäjille kohdistettuja erilaisia palveluita. Huippu-urheilu vaatii tänä päivänä ammattimaista otetta ja suurempia rahamääriä. Osalle hiihtäjistä hiihto on ammatti, joten myös seuratoiminnan tulee silloin olla ammattimaisempaa.

Lumitilanne on tällä hetkellä poikkeuksellisen huono, vaikkakin vastaavia lumettomia alkutalvia on ollut useita 2000-luvulla. Yhtään kansallisen tason tai piirikunnallista kilpailua ei pystytä järjestämään tämän vuoden puolella tälle hiihtokaudelle. Myös maakuntaviesti on jouduttu siirtämään helmikuulle. Kahden viikon päästä hiihdettävä Suomen Cup Keuruulla avaa kauden tämän hetkisen tiedon mukaan. Hiihdon olosuhteiden kehittämisen osalta tulee säilölumiladut entistä tärkeämmäksi. Kuntien talous ei kestä kustannuksia kokonaan, joten on aivan selvää, että hiihtäjät joutuvat osan kustannuksista maksamaan itse. Tämä osaltaan lisää edelleen lajin harrastamisen kustannuksia. Toivotaan, että lumiolosuhteista huolimatta hiihtäjien mieli pysyy korkealla ja luonnonlumi taivaalta tulee piakkoin.

Oikein mukavaa vuoden vaihdetta kaikille hiihdon ystäville,
Tv Juha


JULKAISTU 11.3.2013  KLO 5:54

Val di Fiemmen jälkeen..
_

Olin viikon verran paikan päällä Italiassa seuraamassa MM-hiihtoja ja kisatunnelmaa. On ollut mielenkiintoista seurata Val di Fiemmen jälkeistä keskustelua hiihdon tilasta Suomessa. Suomeen tulon jälkeen olen lukenut ahkerasti kaikki Keskisuomalaisen kommentit, nettikirjoittelut, katsonut lähetykset uudestaan ja Ylen nettisivuilta vielä koostelähetykset. Paljon on asiantuntijoita ja viisaita ajatuksia, mutta missä käytännön teot. Katsomosta on helppo aina huudella, mutta nyt on aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin.

Kun paikan päällä seurasi valtavaa norjalaisten katsojien määrää, niin ymmärrys norjalaisten kisamenestykseen tuli kohtuullisen helposti. Norjassa hiihto on numero yksi lajina ja samalla myös arvostus hiihtoa kohtaan on aivan uskomaton. Norjassa hiihto on äidin maidossa, niin kuin se on ollut myös Suomessa aikaisemmin. Jostain syystä se on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut. Nuorten hiihtäjien lisenssien määrä on Suomessa tippunut lähes 40 % kymmenen vuoden aikana eli noin 1000 nuorta vähemmän. Jokainen hiihtoihminen toteaa sen myös esim. Keski-Suomen piirinmestaruushiihtojen tulosliuskojen kautta. Tilanne on erittäin huolestuttava.

Mitä pitäisi tehdä? No ainakin rohkeasti olla ylpeä upeasta lajista ja kannustaa ihmisiä lajin pariin. Usein itsestä se lähtee. Seurojen järjestämät hiihtokoulut lapsille ovat erittäin tärkeitä asioita, samoin pienemmät kisat, kuten Hippo-hiihdot, kylien väliset kisat, Panda-viesti jne. Tarvitsemme hiihtoon enemmän ammattivalmentajia. Piirin nuorten valmennus on jäänyt resurssipulan takia muutamana vuonna kokonaan järjestämättä.

En ole vakuuttunut järjestelmästä, jossa valtakunnan parhaat nuoret pääsevät Kultasompa-ryhmiin, jotka on tarkoittanut kohtuullisen paljon leireille matkustamista ja usein valmentaja täältä sitten perässä. Mielestäni Keski-Suomeen tulee saada valmennusta tänne lähelle, koska osaamista täällä on, kuten maastoja ja olosuhteita.

Hiihto tarvitsee lajin pariin paljon enemmän lapsia ja nuoria. Järjestämällä hiihtokouluja ja osaava valmennusta, niin uskon, että määrät kääntyvät kasvuun. Meillä vanhemmilla ja seuraihmisillä on avaimet omissa käsissä. Hiihtoväen tulee koota rivit vielä paremmin yhteen yhteisen asian taakse. Yhteistyössä löytyy se voima.

Mukavia ja aurinkoisia hiihtokelejä
Tv. Juha
_


JULKAISTU 8.1.2013  KLO 5:10

Tarkkailua

66. Keski-Suomen maakuntaviesti Keuruulla kertoi omalla tavallaan karua kieltä hiihdon tilasta. Aivan huippuja löytyy, mutta niitä on liian vähän. On toki muistettava, että osa Keski-Suomen aikuisista hiihtäjistä oli Ruotsin Skandinavia-cupissa. Nuorten hiihtäjien määrä on 2000-luvulla romahtanut huolestuttavalla tavalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että harvempi hiihtäjä siirtyy jatkossa yleisen sarjan hiihtäjäksi ennen lopettamista.

Nyt viimeistään on hiihtoväen herättävä ja jokaisen yritettävä varmistaa, että seurojen hiihtokoulut pyörivät. Me kaikki hiihdon parissa toimijat olemme siinä avainasemassa. Helpommin sanottu kuin tehty, mistä vetäjät? Kuka on se veturi, joka pyöräyttää homman käyntiin myös niissä kunnissa, jossa hiihtoseuran toiminta on hiipunut tai sitä ei ole kokonaan?

Alle 12-vuotiaita riittää vielä kilpailuihin, mutta siitä eteenpäin lopettamisia on liian paljon. Nykypäivänä eläminen on liian helppoa. Suurimmalle osalle ruumiillinen työ on outo käsite. Maastohiihto on äärimmäistä kestävyyttä ja sinnikkyyttä vaativa laji. Se vaatii työnteon kulttuuria. Seurojen yhteisharjoitukset ja ohjelman mukainen harjoittelu ei pitkälle riitä. Tarvitaan paljon muuta liikuntaa sen ohelle. Perustusten rakentaminen jää liian monelle hiihtäjälle hataralle pohjalle.

Mika Kojonkoski toteaa Hesarissa toissa viikolla, että hiihdon valmennus on jäänyt 1960-luvulle. Toki valmennus on mennyt entistä ammattimaiseksi ja pyyteettömästi vapaaehtoistyötä tekevien määrä on selkeästi vähentynyt, mutta on paljon asioita ja asenteita, joita voisi kaivaa sieltä kultaiselta kuuskytluvulta takaisin. Hiihdon harjoittelun perusolemus ei ole mihinkään muuttunut. Se vaatii edelleen pitkäjänteistä työtä.

Jopa vielä 1980-luvulla kilpailukausi käynnistyi tapaninpäivän tienoilla ja yleisen sarjan maajoukkuekatsastukset käytiin vuoden vaihteen molemmin puolin. Nyt maailmancup sirkus alkaa marraskuussa ja Tour de Ski on noussut vuoden vaihteessa kauden yhdeksi pääkilpailuksi. Vastaavasti nyt on tullut tilalle nuorten sarjojen katsastusrumba vuoden vaihteessa. Ristijärveltä Vöyrille ja Seinäjoelle. Saarijärveltä Vantaalle ja sen jälkeen alkaakin SM-kisat jne. Monelle nuorelle tuhansia kilometrejä istumista auton kyydissä. Sitä ennen on ollut syksyllä useita leirejä Vuokatissa, hiihtoputkissa, pari reissua Lappiin jne.. Onko oikeasti järkeä? Vaikka puoletkin siitä ajasta mitä istutaan autossa, käytettäisiin kotimaisemissa harjoitteluun, niin uskoisin sen olevan sitä oikeaa urheilijan polkua kohti menestykseen aikuisten sarjoissa.

- Juha -



JULKAISTU 28.8.2012 KLO 18:14

Syksy alkaa

Tervehdys kaikille keskisuomalaisille hiihtäjille ja huoltojoukoille. Perinteisen suomalaisen harjoituspäiväkirjan mukaan toinen perusharjoittelukausi päättyy pian ja syksyyn mentäessä alkaa lajiharjoittelu ja kilpailukauteen tähtäävä jakso. Tämä näkyy aktiivisena leireilynä niin maajoukkuetasolla kuin myös seuratasolla. Treenit kovenevat ja olosuhteita sekä treenimaisemien vaihtelua lähdetään hakemaan kotipaikkakuntaa kauempaa.

Minun kesäharjoittelu on sujunut kokonaisuudessaan onnistuneesti. Olen harjoitellut pääsääntöisesti kotona Jyväskylässä ja Jämsässä koko kesän. Jouduin jättämään yhden maajoukkueleirin väliin kesäkuun lopulla, kun loukkasin nilkkani Jukolan viestissä. Nilkan paraneminen kesti noin 3 viikkoa ja sen ajan jouduin tekemään korvaavaa harjoittelua jalkalenkkien sijaan.

Viime vuonna harjoitteluni muuttui reilusti valmentajavaihdoksen myötä ja uusittu linja on jatkunut myös tänä vuonna. Täysipäiväinen keskittyminen hiihtoon on antanut mahdollisuuden muuttaa harjoittelun rytmitystä. Tämän sekä viime vuoden olen noudattanut niin sanottua blokki-harjoittelua. Harjoittelun rytmitystä kuvataan usein numeroin (esim. 5+2 ). Kuvaus kertoo, että ohjelmassa on viisi harjoittelupäivää ja kaksi lepopäivää/kevyttä päivää. Harjoittelun sisältö vaihtelee urheilijoiden välillä.

Omassa harjoittelussa olen käyttänyt rytmitystä 3+1+3+3. Blokki-harjoittelussa kuvaus on hieman monimutkaisempi, mutta toteutus on helppo ymmärtää. Ensimmäinen kolmen päivän blokki on määräharjoittelua, lepopäivä/kevyt päivä, kolme päivää tehoharjoittelua ja kolme päivää erittäin kevyttä harjoittelua. Blokkien sisältö vaihtelee luonnollisesti mitä aikaa harjoituskaudesta eletään, mutta yleensä tehoblokin harjoitukset ovat maksimaalista tehoa sisältävää harjoittelua läpi harjoituskauden. Molemmat blokit sisältävät myös yhden voimaharjoituksen.

Viime viikon olin leirillä Viron Otepäässä. Otepää tunnetaan Viron talviurheilukeskuksena ja puitteiden puolesta se on hyvä paikka leireillä kesälläkin. Alueella on runsaasti polkuja ja latupohjia, missä voi käydä juoksemassa tai sauvakävelyllä. Lisäksi alueelta löytyy ehkä yksi maailman parhaista rullaradoista. Reilun viiden kilometrin radassa riittää haastetta vaativallekin urheilijalle ja kevyempiä lenkkejä on mukava tehdä hyvin huolletuilla pyöräteillä. Otepäätä kannattaa harkita leiripaikaksi myös seuravetoisille leireille, sillä matkan järjestäminen on melko helppoa, kustannustaso on edullinen ja Suomen kielellä pärjää hyvin pitkälle.

Kuva (yllä) on Otepäästä Explo treenistä. (c) Niclas Grön.


Esimerkkiviikko Pentsisen kotiharjoittelusta:

Ma
I: Juoksulenkki 2 h (sisältää 8x10sek vetoja) PK
II: Sali (voima) 1h-1,15h

Ti
I: Juoksulenkki 2 h PK
II: Rullahiihtoa (V) 2h PK

Ke
I: Rullahiihtoa (P) sis. 15 min VK TT 1,5 h
II Juoksu + Exlpo harjoitus (sisältää loikkia) 1-1,20 h

To
Lepo

Pe
I: Sauvarinne 5x 4-5min rinne MK (kävellen)+ 3x 45 sek max sauvaloikka MK+
II: Sali (voima)

La
I: Rullahiihtoa (V) 2 h PK
II: Juoksu 1,5 h PK

Su
I: Juoksu MK radalla 400, 800, 1200, 800,800, 400 (palautusaika 2x vedon kesto) + 5 min VK
II: Rullahiihtoa TT 2 h helppo maasto PK

Ma
Lepo

Ti
Pitkä lenkki PK- 3-4 h

Ke
Lepo

To 
Uusi blokkijakso alkaa


T. Anssi


JULKAISTU 2.4.2012 KLO 5:45

Ravintola on, sokerit mukaan

Sain kutsun Pylkönmäen Yrittävän 100-vuotisjuhliin lauantaille 31.3.2012. Aurinkoinen upea hiihtokeli oli mielessäni ajaessa Jyväskylästä Saarijärven kautta Pylkönmäelle. Otin toki sukset mukaan ajatuksena, käydä kiertämässä tulomatkalla Kusiaismäen radat. Ajatukset pyörivät filminä, kuten arvaten saattaakin, niin hiihdon ympärillä. Saarijärvellä monet kisat käyneenä mieli palautuu aina vuoteen 1983, jolloin hiihdettiin kansalliset 7.1. Saarijärven pohjoispuolella. Olikohan se Menninkäinen vai joku sinne päin silloinen hotelli siellä. Edellisenä päivänä hiihdettiin Keski-Suomen maakuntaviesti Kaipolassa ja sopivan kova liisterikeli sai minut uran parhaimpaan menoon. Poikien 16-sarjassa meitä oli ykkösenä kolme hiihtäjää samalla ajalla, jotakin hiihdon historiaa sekin. Siihen aikaahan ainoa tyyli oli perinteinen, luisteluhiihdon tulosta ei ollut vielä tietoakaan.

Harjavallan Hopeasomman loppukilpailussa samana talven pari kuukautta myöhemmin JHS:n Marko Anttola oli 4. ja Kivijärven Kivekkäiden Janne Joska 5. Itse en koskaan päässyt aluekilpailusta mukaan loppukisoihin.

Käännän auton kohti Pylkönmäkeä ja ajaessani Mahlun kylän ohitse katse kääntyi väkisin oikealle, missä hiihdettiin aikoinaan kovatasoiset Mahlun hiihdot vielä 1980-luvun loppupuolelle saakka. Nyt kentältä ei ollut latuja kunnostettu. Jotenkin jäin miettimään, että silloin meno ei ihan parasta ollut, mutta pitää tarkistaa tulokset illalla kun menen takaisin kotia. Muistelin, että Hiekkasen Timon nousu piirin kärkeen alkoi niihin aikoihin ja hän voitti meidän sarjan. Upeat maisemat siintävät ohitse, kun lähestyn kohti Pylkönmäkeä. Missähän se Yrittävän talo on?

Opasteet olivat hienosti tien varressa ja yllätyin heti, kun piha täynnä autoja. Monenlaisissa juhlissa on tullut oltua, mutta täytyy sanoa, että kyllä hienon ja juhlavan tilaisuus oli Yrittävä järjestänyt. Kansanedustaja Mauri Pekkarisen juhlapuhe oli vertaansa vailla ja avasi jälleen silmiäni, miten me tarvitaan jatkossakin erilaisia urheiluseuroja. Yhteisöllisyys, joka erityisesti Pylkönmäellä on rakentunut 100-vuoden aikana erityisen vahvaksi, on mallia kaikille urheiluseuralle.

Matti Syrjälän Yritetään edes -juhlakirja, kertoo mukaansa tempaavasti, miten maaseutupitäjä Pylkönmäki on ollut vahva hiihtoseura Keski-Suomessa ja useita hiihtäjiä on ollut aivan Suomen huipputasoa. Harry Vainio oli Suomen kärkihiihtäjiä kun hän ryhtyi Yrittävän puheenjohtajaksi 25-vuotiaana. Samanaikaisesti aloitettiin oman seurantalon rakentaminen. Harry antoi metsästään merkittävän osan puutavarasta. Hänen merkityksenä seuran puheenjohtajana ja hiihtäjien eduksi on ollut aikoinaan hyvin merkittävä tekijä Pylkönmäen hiihdon eteenpäin viejänä. Ihailtavaa vastuunkantoa oman seuran asioiden kehittämistä omalta urheilijalta.

Ensimmäiset Pylkön hiihdot hiihdettiin jo vuonna 1937 ja aina ohjelmassa on ollut 50 km:n kuninkuusmatka. Parhaimmillaan kilpailuja on ollut seuraamassa yli 3000 katsojaa. Jo 1940-luvulla on Pylköllä oltu edelläkävijöitä tuotteistamisessa. Kaksipäiväisissä kilpailuissa oli siihen aikaan tanssiaiset ja kisajulisteen kutsussa mainittiin osuvasti, että ravintolakin, sokerit mukaan. Mihin suomalaisesta hiihdosta on nyt unohdettu kokonaisuus? Jääkiekossa tämä osataan ja hallit täyttyvät yleisöstä. Keski-Suomen Hiihdon historiakirjassa kerrotaan, miten Keski-Suomi -lehti uutisoi Keski-Suomen ensimmäisestä hiihtokilpailuista 1800-luvun lopulta Viitasaaren Suovanlahdelta. Palkintojen jakojen jälkeen laitettiin sitten polkaksi. Viime viikolla Keskisuomalaisessa oli tutkimus, että ainoastaan 12 % tulee katsomaan otteluita varsinaista peliä. Tässäpä ajatuksia kun miettii tulevia kisajärjestelyjä. Millä keinoilla Jyväskylän SM-hiihtoihin vuonna 2014 saadaan 10 000 katsojaa paikan päälle?

Kotiani päästyä luen kirjan Yritetään edes samantien loppuun saakka. Yrittävän 100-vuotisjuhla ja kirja avasi näkemystä hiihdon syvimmästä olemuksesta. Harjoittelun merkitys on ymmärretty alusta saakka. Uskomattomat 100 km:n hiihtolenkit siihen aikaan olivat hyvin yleistä. Pylkönmäeltäkin hiihdettiin Jämsään edellisenä päivä piirinmestaruushiihtoihin. Salpausselän voittaja Tauno Sipilä hiihti yötä myöten kuutamo valonaan Puijon kisoista kotiin Pylkönmäelle. 1950-luvulla kylien väliset kisat, yhdessä harjoittelu ja erilaiset viestit ovat tehneet jo silloin lajista mielenkiintoisen ja vei hiihtäjiä eteenpäin. Menestyneiltä ja kokeneilta hiihtäjiltä otettiin oppia.

Illan hämärtyessä otan sukset ja lähden kävelemään kohtia Huhtasuon vesitornin lenkkiä ja kierrän 5 km:n lenkin kahteen kertaan. Ajatukset pyörivät historian syövereissä. Historia pitää tuntea, jotta voi katsoa tulevaisuuteen. Tässäpä mietintää vielä oman seuran nuorten hiihtäjien palautepalaveriin maanantaille. Kaivan vuoden 1985 kansallisten Mahlun tulokset esille. Olin viides poikien 18-vuotiaiden 10 km:n matkalla. Timo Hiekkanen voitti yhden minuutin 20 sekunnin erolla. Jari Kuhno oli seitsemäs. Katson samalla yleisen sarjan tuloksia.... Aki Karvonen 10., Arto Hyytiäinen 6., Juha Mieto 3., ja Kari Ristanen voitti. Tämä tapahtui siis 27 vuotta sitten.

Aurinkoisia kevätkelejä,
Juha


JULKAISTU 22.01.2012 KLO 18:15

Muutosten aikaa - asenteet esteenä?

Tälle talvelle on saatu kaksi aivan uutta hiihdon uudistusta käyntiin. Suomen Cuppia on käyty nyt kaksi osakilpailua ja mielestäni kokemukset osoittavat, että oikealla tiellä ollaan. Toki kehittämistyö jatkuu ja ajoituskysymyksiä joudutaan miettimään. Maailmancup ja Tour de Ski ovat hiihtäjille ne tämän kauden tärkeimmät kisat ja haasteena on saada kaikki maajoukkuehiihtäjät mukaan näihin SM-kisojen lisäksi oleviin kisoihin. Uskon, että Cupin arvostus tulee nousemaan muutaman vuoden sisällä niin, että jopa yhteistyökumppanit haluavat, että maajoukkuehiihtäjät ovat näissä mukana. Hiihdon arvostus lisääntyy, sillä kotimaisella pääkanavalla kaikki kotimaiset huiput ovat mukana. Tiedän, että kausi on pitkä ja lepoa tarvitaan välillä, mutta samalla on muistettava, että kärkihiihtäjille hiihto on kuitenkin ammatti. Jos ei hiihtäjät itse näe näitä tärkeänä, niin silloin ei olla oikealla tiellä.

Pitkien matkojen SM-sarja käynnistyi hienosti Jyväskylässä. Tehtiin tällä saralla hiihdon historiaa Keski-Suomessa. Viime talvena tämän puuttumisesta kirjoitinkin ja nyt se on totta. Pää on nyt auki ja aika näyttää, mitä se tuo tullessaan. Myös pitkien matkojen SM-sarjan pitää itse hankkia ja luoda se arvostus, mihin sillä on loistava mahdollisuus. Tapahtuma, missä Suomen huiput ja tavalliset kuntohiihtäjät kohtaavat, antaa lisää arvostusta suorituksille. Jokainen kuntohiihtäjä näkee ajoista suoraan, mistä on kyse. Hakulisen kuuluisa voittoaika v. 1952 Norjan talviolympialaisissa 3.33.33 puusuksilla olisi eilen ollut Neljän Vuoren Hiihdossa kohtuullisen kovakuntoisen harrastehiihtäjän mittari edelleen.

FIS Maraton Cup ja Ski Classic ovat saaneet suuren suosion erityisesti Norjan ja Ruotsin huippuhiihtäjien keskuudessa. Ammattihiihtäjät varsinkin miesten puolella kiertävät koko talven näitä pitkien matkojen kisoja. Niin kuin pyöräilyssä on maantieajo ja rata-ajo erikseen, niin myös hiihdossa on tapahtunut eriytyminen eri kilpailumuotoihin jo aikoja sitten. Jotenkin sitä ei olla täällä Pohjolan perukoilla Suomessa havaittu. Suomalaisten mieshiihtäjien on varsin vaikea kiilata näissä karkeloissa kahdenkympin sakkiin. On mielenkiintoista nähdä, miten Northug pärjää näiden pitkien matkojen erikoismiesten yhteenotoissa, mitä muutama on tälle talvelle tulossa. Itsellä on ollut mahdollista muutamissa Keski-Euroopan kisoissa käydä paikan päällä tutustumassa ja hiihtämässä, niin väistämättä tulee mieleen, että ollaanko me suomalaiset edelleen oikeasti hiihtokansaa? Toivotaan, että nämä uudistukset tuovat uutta mielenkiintoa ja antaa tulevaisuudessa näiden matkojen erikoismiehille ja -naisille uusia mahdollisuuksia myös taloudellisesti erikoistua paremmin tällä saralla.

Kansallisella kilpailutoiminnalla on edelleen paikkansa. Tähän mennessä kaikissa Keski-Suomessa järjestävissä kisoissa on ollut hyvä osallistujamäärä. Kilpailuja ei saa olla liikaa, niin silloin hiihtäjiä riittää. Mielestäni muutosta voitaisiin viedä siihen suuntaan, että normaaleihin kansallisiin pääsisi Ski-passilla oman piirin kansallisiin. Näin saataisiin kynnystä alhaisemmaksi ja osallistujamäärät hieman kohoamaan. Ainakin omalta osaltani voin todeta, ettei lisenssiä halua hankkia muutaman mahdollisen kisan takia. Hiihtämään toki voisi jossain kansalliseen mennä Keski-Suomessa. Uskon, että aika monella on sama tilanne.

Keuruulla hiihdetään tulevana viikonvaihteessa jälleen SM-kisat. Eiköhän lähdetä porukalla kannustamaan piirimme hiihtäjiä upeisiin suorituksiin!

Hiihtoterveisin, Juha

JULKAISTU 21.12.2011 KLO 10:41

Lumista Joulua odotellessa

Taitaa kaikkien hiihtäjien harras toive Joulupukilta olla, että tulisi sitä lunta taivaalta. Toki sitä on tullutkin, mutta lämpötila aavistuksen plussan puolella on saanut aikaan sen, että luonnonlatuja ei vielä olla kunnolla päästy tekemään.

Hiihtokausi toki avattiin Keski-Suomessa 15.10. ja omalta osaltani voin todeta, että en muista milloin näin paljon olisin kilometrejä kerännyt jouluun mennessä. Kannonkoski-Kivijärvi-Kinnula akselilla taitaa lunta olla tai on ainakin ollut jo paikoin yli 30 senttiä.

2000-luku olosuhteiden osalta on osoittanut, että luonnonlumen tulo vaihtelee hyvinkin paljon. Ero voi olla keskimäärin noin kaksi kuukautta eri vuosien välillä. Ensilumen ladut ovat varmasti tulevaisuuden keinoja myös jatkossa tasoittaa tätä vaihtelua. Viimeisen kuuden vuoden aikana mahtuu kolme lähes mustaa joulua ja kaksi lumista joulua. Tästä joulusta näyttää tulevan siltä väliltä.

Ei tarvitse palata montaa vuotta taaksepäin, kun Huhtasuon Tapaninpäivä-hiihdot siirrettiin lumen puutteen takia Kannonkosken Piispalaan. Myös tänä vuonna mennään tarkoilla olosuhteiden suhteen Saarijärven hiihtojen kanssa tulevana tapaninpäivänä.

Se on ainakin selvää, että muutos on pysyvää. Olosuhteiden vaihtelut tulevat olemaan pysyvä olotila. Miten saada erityisesti juniorihiihtäjien motivaatio pysymään rakkaan lajin parissa? Toisaalta lumen odotus ja siihen liittyvät erilaiset lumen etsintä operaatiot tuovat lajiin omalta osaltaan rikkautta. Sanotaan, että hiihtäjät tehdään kesällä, pitää edelleen paikkansa. Haasteena on varmaan pitää mieli ja ajatus virkkeenä lunta odotellessa.

Mukavaa Joulun aikaa ja liukkaita hiihtokelejä vuodelle 2012!



JULKAISTU 3.3.2011 KLO 12:38

Hienoa menestystä Oslosta! 

Tämä viikko on lähtenyt upeasti liikkeelle suomalaisilla hiihtäjillä hiihdon mekassa Holmenkollenilla. Joka päivä on tullut menestystä ja tuskin tämä päivä tekee poikkeusta. Matti Heikkisen maailmanmestaruus tiistaina oli suoritus, joka ei varmaan jäänyt keneltäkään suomalaiselta huomioimatta.

Mieleeni palaavat mahtavat muistot kahden vuoden takaa Liberecistä, jolloin Matti hiihti samalla matkalla MM-pronssia. Silloin mestari oli Viron Andrus Veerpalu, joka siirtyi huippu-urheilusta sivuun sairastelun johdosta juuri ennen Oslon kisoja. Oli mahtavaa olla väärässä kisaveikkauksen suhteen. Uskon, että tämän viikon suorituksilla on pitkälle kantavat vaikutukset suomalaisessa hiihtokulttuurissa matkalle sille kuuluvaan asemaan. Esikuvamme ovat ainakin tehneet oman osansa parhaalla mahdollisella tavalla. 

Viime lokakuussa olin hiihtämässä Saarijärven ensilumen ladulla. Matti Heikkinen hiihti omaa lenkkiä ja silloin oli mahdollista vaihtaa muutama sana hänen kanssaan hiihdosta. Matti kiitteli Saarijärven ja Jyväskylän ensilumen latuja ja niiden merkitys on suuri. Leirien välissä on tärkeää päästä suksille kotinurkilla ja lyhyen ajomatkan päässä. Kerroin Matille, että annamme kaikille maajoukkuehiihtäjille kausikortin Jyväskylän Laajavuoren ladulle. Muutama kierroksen jälkeen Matti tuli jälleen ohitse ja kysyi, että mikäs se kausikortin hinta on, että hän haluaa maksaa sen ja luovuttaa jollekin jyväskyläläiselle junioirihiihtäjälle. Ilkka Sysimäki Palokasta on tämä onnellinen, joka sai syksyllä harjoitella maailmanmestari Matin lahjoittamalla kortilla. 

Nämä MM-kisat osoittavat, että suomalaiset pärjäävät loistavasti väliaikalähdöllä hiihdettävillä matkoilla ja erityisesti perinteisellä hiihtotavalla. Yhteislähtökisat eivät ole olleet niitä meidän juttuja. Suomalaisten luonteenpirteelle sopii parhaiten yksinäinen puurtaminen, sitä on tehty se yli sata vuotta. Jo 1970-luvulla kun muovisukset alkoivat syrjäyttää puusuksia, niin me suomalaiset harasimme vastaan muutosta pitkään ja muutama mitali meni sivu suun. Meidän tapa on tehdä asioita varman päälle ja uusiutuminen on paljolti jätetty muiden harteille. Seura- ja piiritasolla on hyvin vaikea muuttaa toimintatapoja.

Olemme Keski-Suomen Hiihto ry:n toimiesta yrittäneet herätellä seuroja järjestämään erilaisia hiihtokisoja, mutta tulokset ovat olleet vielä hyvin laihoja. Piirinmestaruuskisat Äänekoskella hiihdettiin yhteislähdöllä ja siitä tulikin aika lailla palautetta, että ei enää ikinä yhteislähtöjä.... Miten me opitaan kansainvälisissä arvokisoissa yhteislähtökisoihin ja ryhmähiihtoihin, jos niitä ei juniorisarjoissa jo harjoitella? Toisaalta aivan pienelle porukalla ryhmähiihdot eivät toimi. Lajin rikkaus on kaksi eri tyyliä ja erilaiset hiihtomatkat ja -tavat. 

Maaliskuu jatkuu hyvin aktiivisena Keski-Suomessa. Tulevan viikonloppuna hiihdetään Koululiikuntaliiton mestaruuskilpailut ja nuorten SM-sprintit Saarijärvellä. Hiihdon harrastajille on tarjolla perinteikäs Keuruu - Multia laturetkeä ja Viitasaarella Pentin 40. Kymppinen. Myös useilla paikkakunnilla hiihdetään Hippo-hiihtoja ja sitten ensi viikolla koulujen hiihtomestaruushiihtoja. Kaikki nämä tarvitsevat runsaan talkooväen ja järjestelykoneiston. Kiitoksia kaikille hiihdon parissa toimijoille, kaikkien työtä tarvitaan myös jatkossa hiihdon parissa eri tehtävissä. 

Vielä on kisapäiviä jäljellä..
Juha

JULKAISTU 27.2.2011 KLO 20:17

Viimeinkin mahtavan liukkaat luisteluhiihtokelit

Koululaisten talvilomat käynnistyvät loistavissa hiihtokeleissä. Kovat pakkaset ovat takana päin ja nyt on mahtava nauttia liukkaista luistelukeleistä. Pitkällä pakkasjaksolla oli mielekkäämpi hiihtää perinteistä. Suurimman osan meidän hiihtoihmisten viikonlopun rytmi on varmaan aikalailla samanlainen. Ne ketkä eivät ole kisailemassa, niin aamupalan jälkeen hiihtolenkille ja iltapäiväksi jännittämään Oslon MM-hiihtoja.

Kisat ovat menneet hyvinkin odotetusti ja oikeastaan huomenna maanantaina on ensimmäisen kerran realistisesti odotettavissa taistelua mitalista naisten 10 kilometrin perinteisellä matkalla. Kilpailu huipulla on äärimmäisen tasaista ja kaikki pitää onnistua, jotta voidaan taistella kärkisijoista. Norjalaisten menestys on aivan luonnollista, kun näkee miten Norjassa hiihtoa arvostetaan ja siihen panostetaan. Suomalaisten taloudellinen satsaus on kymmeneksi eniten eri kansakuntien joukossa. Vaikka raha ei ratkaise, niin yhtälö ei yksinkertaisesti toimi. Tutkimusten mukaan menestystä haluttaisiin eniten nimenomaan maastohiihdosta, mutta taloudelliset resurssit kertovat mielestäni aivan toista.

MM-kisoihin hiihtäjät valmistautuvat monella eri tapaa. Valmistautumisleireille on mahdollisuus osan mennä ja osa valmistautui vuoden tärkeimpään kilpailuun kotimaan kovissa pakkasissa. Onneksi hiihtäjillä mielikuvitusta riittää, kuten Hannu Mannisen rullahiihtotreenit Rovaniemen urheiluhallissa. Tänä päivänä ei yksinkertaisesti pärjää maailman huippuja vastaan, mikäli kaikkia tekemisiä ei pystytä tekemään ammattimaisesti parhaalla mahdollisella tavalla. 

Kirsi Perälä kertoi, että tällä viikolla puhelin on soinut ja haastattelupyyntöjä on tullut enempi kuin koskaan uran aikana, kun hän kertoi julkisuuteen lopettavan hiihtouran huipputasolla. Jääminen ulos MM-kisoista ei ollut varmasti perimmäinen syy. Itselläni on ollut mahdollisuus seurata hiihdon huippu-urheilua hyvinkin läheltä ja erityisesti viime vuodet Kirsi Perälän ammattia hiihtäjänä. Hyvin hankala on ammattia nykytilanteessa harjoittaa. Työvoimatoimiston työttömyyskorvaus on suurempi kuin ne taloudelliset resurssit millä liian moni suomalainen hiihtäjä joutuu ammattiaan harjoittamaan.  Iät ja ajat on toiminnut kysynnän ja tarjonnan laki. Onko meidän Hiihtotuote kunnossa? Mitä on matkan varrella tapahtunut, kun Pylkön hiihdoissa oli yli 3000 katsojaa.. silloin tuote oli kiinnostava. Hiihdetty on iät ja ajat, hiihtokisoja on järjestetty Suomessa yli 100 vuotta. Ehkä me hiihtoniilot olemme liian paljon perinteisiin tapoihin jämähtäneet ja emmekä pysy kehityksen mukana, mielummin pitäisi päästä edelle. Samaa latua hiihtämällä ei voi voittaa.

Kilpailujärjestelmää ollaan onneksi ensi vuodeksi muuttamassa. Televisoitava työnimellä liikkuva Hiihdon Suomi Cup tulee lisäämään yhteistyökumppaneiden kiinnostusta hiihtoa kohtaan. Sponsorit saavat viimein rahoille vastinetta TV näkyvyyden kautta. Onhan hiihto yksi katsotuimpia TV-lajeja. Mutta miksi vasta nyt.. ? Toivotaan, että viimein yhä usempi hiihtäjä pystyy tekemään hiihtoa ammattina, muutoin aivan turha odottaa kansainvälistä menestystä arvokisoista. 

Viikonloppuna hiihdettiin Finlandia hiihto, joka on Suomen suurin hiihtokilpailu. Ensimmäistä kertaa kisa oli mukana Fis-maratoncupissa. Kilpailun voitti Vasaloppetin voittaja Ruotsin Oskar Svärd. TV:n urheiluruudussa asia mainittiin noin 30 sekunnin pätkä ja Hesarissa tämä uutinen mahtui reiluun postimerkin kokoiseen tilaan. Ruotsissa Vasaloppetin voitto arvostetaan lähes olympiavoiton tasolle.

Viime viikonloppuna olin hiihtämässä 40. Tartu Maraton hiihtoa, jossa osallistujia noin 2000 hiihtäjää enemmän kuin Finlandia hiihdossa. (Virolaisia on 1/3 vrt. Suomen asukaslukuun). Suora TV-lähetys alkoi yli tunnin aikaisemmin kuin startti pamahti. Lehdet kirjoitti seuraavana päivänä usemman sivun hiihdosta. Anu Tähtinen hiihti naisten sarjan kolmanneksi ja kuittasi 1000 euroa palkintorahoja. En nähnut Suomessa yhdestäkään mediasta mainintaa tuloksista. On kuitenkin kyse yksi suurimmista hiihtokilpailusta maailmassa. FIS -maratoncupin voittaneet hiihtäjät eivät MM-kisoissa ole pärjänneet. Norjan viisinkertainen olympiavoittaja Thomas Alsgaard olisi mahtunut tänä vuonna Norjan MM-joukkueseen, hän valitsi ensi viikonloppuna hiihdettävän Vasaloppetin. 

Suomalaisten hiihtomenestyksen turvaaminen on monen tekijän summa. Arvostus joka suhteessa pitää saada hiihdossa sille kuuluvaan asemaan. Ei mieltä lämmitä Hopeasompa Cupin osallistuja määrät, jotka ovat alhaisemmat kuin koskaan ennen ikinä. Olosuhteista tämä ei ole kiinni, mutta näistä määristä on vaikea uskoa, että pystymme luotsimaan tulevaisuuden menestyjiä kovin laajalla rintamalla. Tarvitsemme esikuvia, idoleita ja sitä henkeä, että myös hiihto voisi olla menestyvä ammatti, johon kannattaa myös nuorten tähdätä. Amatöörien puuhastelu kuuluu viime vuosituhannelle. Voisiko talviloma muuttaa takaisin hiihtolomaksi?Kannustetaan lapsia laduille, kun kelit näyttäisi olevan aivan loistavat koko ensi viikon.

tv Juha

JULKAISTU 17.2.2011 KLO 7:30

Talven selkä taittuu 

Komeat aurinkoiset päivät ovat hellineet hiihtäjiä viime päivinä. Pakkanen on kuitenkin kiusannut useana viikonloppuna kisajärjestäjiä ja tuomarineuvostot ovat joutuneet tekemään päätöksiä hiihdetäänkö vai siirretäänkö. Päätökset eivät ole aina helppoja, mutta vastuunkantajille kuuluu työrauha ja niitä kunnioitetaan. Katsomosta on aina helppo huudella ja jälkiviisaus on yleensä turhaa.

Hiihdon harrastus on upean talven myötä lisääntynyt entisestään ja varsinkin aikuisten hiihtokoulut ovat olleet ainakin Jyväskylässä hyvin kysyttyjä. Oma näkemys on, että tulevaisuudessa erilaiset aikuisten hiihtokoulut ja -kurssit sekä voiteluneuvojen tarve tulevat lisääntymään. Hiihtoseurat ovat avainasemassa tarjoamaan näitä palveluja. Erityisesti Etelä-Suomessa buumi on ollut kova. 

Keski-Suomessa hiihtokelejä on riittänyt yleensä vuodesta toiseen tasaisemmin ja hiihtobuumi ei ole äkynyt aivan niin rajuna harrastajamäärän kasvuna. Nuorten hopeasompaikäisten määrä on jopa päinvastoin laskenut aivan nuorempien sarjoja lukuun ottamatta. Tämä tulee näkymään tulevaisuudessa kansallisten kilpailujen osallistujamäärissä, kaikkiin kilpailuihin ei enää välttämättä riitä osallistujia. Miten saada lapsia innostumaan hiihdon pariin? Siinä kysymys, jota olen pohtinut lähes joka päivä. Lasten hiihdon harrastamisen kanssa on tänä päivänä paljon kilpailevia vaihtoehtoja. Niitä löytyy kymmenien urheilulajien lisäksi tietokoneet ja televisio. On helpompi jämähtää kotia, kuin pukea ja lähteä hiihtolenkille. Hiihto vaatii tänä päivänä paljon myös vanhempien osaamista ja mukana oloa.

Erityisesti suksien huolto on aivan toista kuin 1980-luvulla. Välineiden kehitys ja luisteluhiihdon kehittyminen toiseksi etenemismuodoksi on tuonut lajiin rikkautta, mutta samalla siitä on tullut huomattavasti erityisosaamista vaativa laji ja se on taas omalta osaltaan vähentänyt monimuotoisuudellaan lajin harrastajia nuorten osalta. On asioita, joiden kehitys menee oma rataa ja ne on vaan hyväksyttävä. Hiihto harrastuksena lisääntyy ja kilpaileminen kansallisella tasolla vähentyy entisestään. Erilaiset massahiihdot ja laturetket vetävät osallistujia tulevaisuudessa entistä enemmän. Tässä kehityksessä kannattaa meidän hiihtoseuroissa olla mukana. Olemme saaneet nauttia hiihdon riemusta Keski-Suomessa jo neljä kuukautta. Parhaat hiihtokelit ovat vielä edessä, nautitaan niistä.

tv Juha

JULKAISTU 1.2.2011 KLO 5:15

Massahiihdot niille kuuluvaan asemaan myös Suomessa

Keski-Suomi Hiihto avasi ensimmäisenä massahiihtokauden Suomessa. Päällekkäisyys Vöyrin SM-hiihtojen kanssa vähensi aivan kärkipäähän hiihtäjien määrää, mutta siitä huolimattta tapahtumassa tehtiin uusi ennätys 270 osallistujaa. Suomessa järjestetään lukuisia pitkien matkojen hiihtoja, mutta niiden arvostus mediassa kuin myös hiihtäjien keskuudessa on kaukana siitä, mitä se voisi olla ja mitä se on muualla maailmassa. 

Maailman suurin pitkien matkojen hiihto on Ruotsissa järjestettävä Vasaloppet, mika kerää hiihtäjiä ympäri maailmaa yli 16 000 osallistujaa. Ruotsissa Vasaloppetin voittaja arvostetaan lähes olympiavoittajan tasolle. Pitkillä matkoilla käydään FIS-maratoncup, missa miesten puolella kärkihiihtäjät ovat täysin ammattilaisia. Kohtuulliset hyvät palkintorahat on joka kisassa tarjollla. Olenkin ihmetellyt, miten erityisesti suomalaisia naisia Maraton Cup ei kiinnosta. Hyvin monella suomalaisella kansallisen tason naishiihtäjällä olisi kohtuullisen helppo hiihtää kärkipaikoille ja hankkia leipänsä hiihtämällä. Voittajan palkintosumma on minimissään 5000 euroa per kisa. Miesten Cup on kovatasoinen ja normaalimatkojen hiihtäjät eivät näissä karkeloissa pärjää.

Parhaana suomalaisina on viime vuosina hiihtänyt Kari Varis, joka tammikuun alussa hiihti Tsékin Liberecissä järjestettävässä Jizerka Padasatka hiihdossa hienosti 14:s. Samassa kisassa naisten sarjassa parhaana suomalaisena kymmeneksi hiihti Kangasniemen Kalskeen Terttu Lappi. Osallistujia 7.1. hiihdettävässä tapahtumassa oli noin 5000 hiihtäjää. Kummankaan hiihdosta ei tainnut olla mainintaa yhdessäkään suomalaisessa mediassa. Viikko sitten hiihdettiin Itävallassa Dolomitenlauf, missä parhaana suomalaisena 14:nneksi hihiti Muuramen Urheilijoiden Jukka Järvinen. Suoritus on hyvä, vain 14 minuuttia Tsékin Stanislav Rezakin takana.

Seuraavaksi hiihdetään Saksan Köning Ludwik Lauf, johon allekirjoittanut lähtee haistelemaan kisajärjestelyjä. Siitä viikko eteenpäin on 40. Tartu Maraton hiihto, joka myytiin 63 km matkalle loppuun jo kuukausi sitten, jolloin 6000 osallistujan raja rikkoutui. Myös Suomeen tarvittaisiin nykyisen massahiihtoranking-järjestelmän lisäksi oma Cup pitkille matkoille. Saataisiinko arvostus sillä takaisin sille tasolle, mitä se oli 1970-luvulla?, kun Pauli Siitonen voitti useita näitä maailmalla arvostettuja pitkien matkojen kisoja.  

Hiihtämisiin, Juha

JULKAISTU 22.1.2011 KLO 19:54

Uuraisilla historian havinaa 

Tänään oli mukava ajella aamulla kohti Uuraista ja kohti Kuukan hiihtoja ja Mirjan Kierrosta. Itselläni on ollut kunnia olla kisoissa mukana kun yli 30 vuotta sitten hiihdettiin ensimmäistä Mirjan Kierrosta naisten sarjassa. Samoissa kisoissa hiihdin eka kerran kansallisissa palkintopallille poikien sarjassa. Uuraisilla oli esillä Mirja Kierrokset sukset, joilla on hiihdetty olympiahopeaa Innsbruckissa vuonna 1964. Hopeasompa-cupin avaus sai upean avauksen Uuraisilla hienosti järjestetyissä kisoissa. Mirja Kierroksen kesäharjoitteluun kuului Järvisen puusuksilla suollahiihto. Mirjan siskon mies kertoi, kuinka hän ei mopolla pärjännyt Mirjan hurjalle pyöräilylenkki vauhdille. Suohiihdon voisi ottaakin ensi kesän harjoitteluohjelmaan. Jospa Vappuhiihtojen sijaan olisikin Vuorilammen ympärihiihto suolla?  

Uuraisten Uuraisilla oli aistittavissa oikeata tekemisen meininki. Upea perinteiset Kuukan hiihdot voivat hyvin. Viime viikolla oli saatu käynnistettyä lasten hiihtokoulut ja -kerhot. Piirin viesti huolesta nuorten vähenemisestä hiihdon parissa on otettu aidosti vastaan. On kääritty hihat ja alettu esimerkillisesti töihin. Tästä on hyvä jatkaa. 

Maailmancup sirkus jatkui tänään Viron Otepäässä. Maailman yhtä parhaimmista hiihtokeskusta on edelleen kehitetty ja puitteet hiihdolle on mahtavat. Vuodessa ei maailma muutu ja jälleen puheenjohtajan silmään osui Viron Andrus Veerpalun upea hiihto kohti kärkeä. Allekirjoittaneella ei ole kuin yksi voittajaehdokas, kun Oslossa hiihdetään perinteisen 15 km maailmanmestaruudesta. Keski-Suomesta on ollut hienosti kaksi hiihtäjää edustamassa Suomea Maailman Cupissa koko talven, Anssi Pentsinen ja Kirsi Perälä taistelevat edelleen molemmat paikasta Oslon koneeseen.

Pitkä tauko on ollut blogissa. Toukokuun kirjoitus penkkipunnerruksesta on otettu todeksi. Sen verran itseäni armahdin ja kun vertailin punnitustuloksia vuoden taakse, niin ero ei kuitenkaan ollut kuin 100 g. Tavoite 2 kg ei ole vielä täynnä, toki lähellä tavoitetta ollaan kovasti menossa. Nautitaan upeasta viikonvaihteesta, kelit suosivat kaikki hiihtäjiä!

tv Juha

 

 






*


_

 

 

*
**